Idea omasta yrityksestä vaikutti mieleiseltä ja koulutuksen loppupuolella ryhdyttiin haeskelemaan sopivaa paikkaa tukikohdaksi. Vuokratiloja olisi kyllä löytynyt ympäri Suomea, mutta se ei houkutellut. Nurmeksessa asuva Wilma Klippelin äiti tiesi, että lähettyvillä oli hiljattain tyhjäksi jäänyt koulu, joka oli myytävänä.

Ajatus tuntui houkuttelevalta, ja niin asiaa ryhdyttiin tutkimaan. Aluksi koulu kaksine puurakennuksineen tuntui turhan suurelta, mutta myöhemmin on selvinnyt sen erinomaisuus tarkoitukseen. Varsinkin puulämmitys vanhoilla pystyuuneilla on viehättävä ja halpa ratkaisu. Lainaakin saatiin järjestymään, kun pankinjohtaja oli vanhana kitarantekijänä hengessä mukana, ja ymmärsi liikeidean toimivuuden.

Toinen rakennus on asumista varten, ja toinen toimii verstaana, jolloin iltatyöskentelykään ei häiritse perheen pienimpiä. Tilaa on vielä kovasti jäljelläkin, ja tulevaisuudessa on suunnitteilla pienimuotoista konserttitoimintaa vielä tyhjillään olevaan suureen luokkasaliin.

Markku Hennekenin kohdalla jazz kolahti jo nuorena. Kitara on ollut aina oma instrumentti, ja kun soitinrakennuskoulussa tuli eteen kaarevakantisen akustisen soittimen teko lopputyönä, oli luonnollinen valinta orkesterikitara. Samalla syntyi nykyisen toiminnan ensimmäinen prototyyppi, joka on tosin myyty Saksaan. Markku korostaa, että tässä soitintyypissä on haastavuutta myös siksi, että sille on olemassa jo tietyt klassiset kriteerit, jotka on täytettävä. Mutta ainahan vanhaa ja hyväksi koettua voi yrittää parantaa.

Kitaran valmistaminen on kovaa puuhaa. Kansi ja pohja tehdään umpipuusta taltalla kovertamalla. Varsinkin pohjan vaahterapuu on kovaa, ja työ käy käsille, Markku valistaa. Työn edistyessä valmistuvaan soittimeen muodostuu kiinteä suhde, sitä hoivaa ja vaalii miltei kun omaa lastaan. Jokainen on oma yksilönsä, ja sille toivoo tietysti hyvää kotia ja käyttäjää. Koneita työssä voi käyttää melko vähän, ainostaan porakone, vannesaha, höylä ja hiomalaitteet soveltuvat työhön. 

Vaikka meikäläisittäin yrityksen sijainti onkin syrjäinen, niin Euroopan keskeltä katsoen se on paremminkin eksoottinen. Pariskunta on vieraillut lyhyen toiminta-ajan kuluessa jo neljä kertaa erilaisilla kitaranrakentajien viikonloppufestareilla Saksassa, ja nyt he alkavat oIla jo tuttuja sikäläisille alan vaikuttajille. Aluksi heitä luultiin sveitsiläisiksi tai hollantilaisiksi, mutta nykyisin he ovat siellä selvästi suomalaisia, kun taas Suomessa heitä pidetään saksalaisina. 

Namä messukeikat ovat poikineet ulkomaisissa julkaisuissa joukon artikkeleita, jolla on ollut merkittävä osuus tunnetuksi tulemisessa ja myös markkinoinnissa. Tulevana keväänä on tarkoitus osallistua maailman suurimmille alan messuille Frankfurtissa. Myynnistä meneekin nykyisellään peräti 30% ulkomaille, ja tulevaisuudessa Internet on varmasti oivallinen kanava, jonka kautta yksi nailonkielinen kitara onkin jo löytänyt tiensä Portugaliin.

Tällä hetkellä vain Markku rakentaa, koska lapset ovat vielä pieniä, mutta tulevaisuudessa myös Wilma aikoo panostaa omaa koulutustaan ja osaamistaan yrityksen hyväksi.

Yrityksen työnkuva on hyvin tyypillinen alalle. Oman osansa työstä muodostavat erilaiset korjaukset kotimaisille asiakkaille. Korjattavaksi tuodaan hyvin monenlaisia soittimia. Rakentamisen ja korjausten lisäksi erilaisten soitintarvikkeiden myynti kuuluu myös yrityksen toimenkuvaan.

Tuoteluettelosta selviää, että jazz-kitaroiden lisäksi valikoimaa loytyy aina kanteleesta kontrabassoon asti. Rakentamiseen tarvittavat puuainekset joudutaan pääosin hankkimaan ulkomailta, sillä kansainväliset vaatimukset täyttävia aineksia ei meillä ainakaan vielä ole saatavilla.

Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi kunnollinen loimuvaahtera, jota ei meillä ilmeisesti edes kasva missään. Kansipuuna käytettävää kotimaista kuusta on meillä saatavana viuluihin, ja muihin pienempiin soittimiin, mutta jazzkitaran kokoa ei löydy.

Lämpöpuu on nyt jo vahvasti kuvassa mukana, ja se voi mullistaa vielä alaa voimakkaasti, kunhan kokemusta saadaan lisää. Kotimaisia ns. jalopuita, kuten pihlajaa, tuomea, jalavaa ja lehmusta voisi varmasti kokeilla jossain määrin, mutta ostajajoukko on varsin konservatiivista, jolloin soitinten markkinointi Euroopassa on varmasti vaikeaa. - Toisaalta tulevaisuudessa näitäkin alueita on pakko kehittää, sillä hyvät soitinpuut vähenevät kaiken aikaa, ja sen vuoksi joudutaan etsimään uusia ratkaisuja, Markku pohtii.

Erilaisissa koesoitoissa ja testeissä Markku Hennekenin soittimet ovat saavuttaneet maailmalla hyvät arvosanat. Kuitenkaan näillä ei pääse rikastumaan, sillä niihin uhrattu aika ja työ on suuri, ja pelkästään hyvät materiaalit maksavat jo tuhansia markkoja. Perusmallinen Karelia jazz-kitara maksaa noin 12.000 markkaa. Kun materiaalien näyttävyyttä ja varustelutasoa lisätään nousee hinta vastaavasti.